Kissat ja aistit
Kissoilla on erittäin hyvä yönäkö ja ihmissilmään verrattuna ne tarvitsevat vain kuudenneksen valoa täydelliseen näkökykyyn.
Tämä johtuu osittain kissan silmän valoa heijastavasta osasta, joka ohjaa pienenkin valomäärän silmään ja nostaa sen herkkyyttä sekä kykyä nähdä vahalla valomäärällä.
Toinen hamaraan ja pimeään sopeutuneisuuden merkeistä on silmien suuret pupillit. Toisin kuin joillain suurilla kissoilla, kesykissoilla on viirumaiset pupillit ja pimeässä ne laajentuvat täyttämään lähes koko silmän. Kotikissoilla on kuitenkin huono värienerotus kyky.
Kissoilla on erittäin hyvä kuulo ja ne erottavat laajan kirjon eri taajuuksia. Jopa niin korkeat äänet, ettei ihmisen, tai edes koiran korva pysty niitä kuulemaan, eivät ole ongelma kissalle. Kissat myös kuulevat ultraääntä, ja se onkin tärkeä apuväline metsästyksessä.
Kissan kuulo on yksi kaikkien nisäkäslajien parhaimmista ja suuret korvat auttavat äänen vahvistamisessa, sekä äänen suunnan löytymisessä.
Kissoilla on myös hyvin tarkka hajuaisti ja ne ovat erityisen herkkiä feromoneille, joita käytetään myös kommunikoinnissa virtsaamalla, tai hajurauhasia hieromalla.
Myös joidenkin kasvien feromonien tyyppinen haju voi laukaista kissassa erikoista käyttäytymistä, kuten sosiaalisen tai seksuaalisen käyttäytymisen lisääntymistä.
Ainut aisti, joka on kissoilla ihmistä heikompi, on makuaisti. Ihmisellä makunystyröitä on noin 9 000, kun taas kissoilla niitä on alle 500. Niin kesykissoilta, kuin villikissoiltakin puuttuu kyky maistaa makeutta ja makunystyrät reagoivatkin
aminohappoihin, kitkeriin, sekä happamiin makuihin. Kissat ovat myös hyvin tarkkoja minkä asteisesta ruuasta ne pitävät, yleensä 38 asteen lämpötila on paras ja se onkin lähes sama kuin vastatapetun saaliin.
Jotta navigointi ja tuntoaisti olisivat paremmat, kissoilla on useita liikkuvia viiksikarvoja ympäri kehoa, erityisesti naamassa. Nämä auttavat erottamaan asioita pimeässä, joko koskettamalla tai ilmavirtoja tarkkailemalla. Samalla ne aiheuttavat räpsäytys refleksin, mikäli silmiä tarvitsee suojella .
Useilla kissoilla on myös tavattu mieltymystä asettua korkeille paikoille. Luonnossa tämä on tarjonnut hyvän paikan vaanimiselle, saaliin kimppuun voidaan hypätä esimerkiksi puun oksalta. Samalla korkeus antaa laajemman katselupaikan, jolloin alueen tapahtumia voidaan tarkkailla pidemmälle.
Pudotessaan kissa vaistomaisesti kaartaa itsensä oikeaan asentoon, käyttäen tarkkaa tasapainoaistiaan ja joustavuuttaan. Tämän takia sanotaankin, että kissa putoaa aina jaloilleen.