Kissojen väliset erimielisyydet
Kuten kaikki muutkin eläimet, kissat joutuvat joskus tappelemaan muita lajinsa edustajia vastaan. Erityisesti ulkona elävillä kissoilla tämä on yleistä, mutta myös sisäkissoilla havaitaan samaa käytöstä tietyissä tilanteissa. Syitä voi olla monia, mutta tietyt tilanteet ovat aina alttiimpia tappelun luomiselle kuin muut. Kissat eivät
kuitenkaan noin vain ryntää toisen päälle, vaan en
sin tilanne yritetään ratkaista uhittelemalla, mutta paremman keinon puuttuessa on päädyttävä fyysiseen yhteenottoon.
Kissat eivät kuitenkaan halua luottaa arpaonneen, vaan suojelevat nahkaansa kaikin keinoin. Vain jos panokset liian korkeat, esimerkiksi pentuja tai lisääntymisoikeutta suojellessa, voi meno muuttua vakavaksi. Mahdollisimman vahan jätetään kuitenkin sattuman varaan ja sen takia pesäpaikkakin valitaan huolella, eikä jäädä vain sinne, minne nopat laskeutuivat.
Kesytettyjen kissojen keskuudessa urokset tappelevat todennäköisemmin kuin naaraat. Villiintyneiden kissojen kesken yleisin tappelun syy on kahden uroksen kamppailu naaraasta. Yleensä painavampi uros voittaa tämän kilpailun. Toinen yleisimmistä tappeluiden syistä on reviirin jakamisen, sekä rajojen selvittämisen, hankaluus pienessä asunnossa. Myös naaraskissoilla havaitaan tätä käyttäytymistä,
ne voivat puolustaa reviiriään hyvinkin raivokkaasti, erityisesti jos niillä on kissanpentuja alueella. Leikkauttamalla kissan voidaan usein vähentää tappeluiden määrää, ja tämä viittaa siihen, että tappelut johtuvat yleensä lisääntymiseen liittyvistä hormoneista.
Kun kissat muuttuvat aggressiivisiksi, ne yrittävät tehdä itsestään suurempia ja uhkaavampia nostamalla karvat pystyyn, kaartamalla selkää ylöspäin, kääntymällä sivuttain ja sähisemällä tai sylkemällä. Usein kissan korvat osoittavat taaksepäin, jotta sisäkorvan mahdollisilta vammoilta saastuttaisiin ja jotta myös takaapäin tuleva vaara havaittaisiin nopeasti. Ne voivat myös päästellä kovia ääniä ja paljastaa hampaat,
jotta vastustaja saataisiin perääntymään tehokkaammin. Tappelu itsessään sisältää yleensä painimista ja voimakkaita sivalluksia naamaan sekä ruumiiseen. Myös puremista käytetään paljon. Kissat myös heittäytyvät mahalleen, jotta voivat raapia voimakkailla takajaloilla vastustajan vatsaa.
Vakavat vammat ovat harvinaisia, tappelut ovat usein lyhyitä ja hävinnyt osapuoli lähtee usein jo muutaman naamaan, sekä korviin, tehdyn naarmun jälkeen pakosalle. Kun kaksi urosta taistelee naaraasta, voi jälki olla vakavampaa, yleensä syviä raateluhaavoja ja pistohaavoja. Vakavimmat seuraukset ovat kuitenkin mahdolliset tulehdukset, joita naarmut ja puremajäljet voivat aiheuttaa. Nämä voivat hoitamattomina jopa tappaa kissan Lisaksi
puremajäljet ovat todennäköisesti yleisin tapa välittää kissojen tartuntatauteja. Lisääntymiskykyiset ja aktiiviset urokset ovatkin useissa tappeluissa elämänsä aikana ja usein näillä nähdään naarmujen ja haavojen täyttämiä neniä ja revittyjä korvia.